Blogi

helmikuu 6, 2019

TYÖTILAN MERKITYS TYÖHYVINVOINTIIN

Työhyvinvointi ja työkyky koostuvat monesta eri tekijästä. Oikeat tilaratkaisut ovat yksi työhyvinvointi- ja työkykypalapelin monista paloista. Työkyvyn ylläpitämiseksi, työturvallisuuden ja työviihtyvyyden takaamiseksi on tärkeää suunnitella työskentelytila huolella. Ergonominen tilaratkaisu helpottaa työskentelyä. Esineiden ja kalusteiden oikea koko ja sijoittelu mahdollistaa työnteon nopeutumisen.

 

Epäergonomisella työskentelytilalla on negatiivinen vaikutus tuottavuuteen. Epäergonomiset työskentelyasennot aiheuttavat tutkimuksien mukaan tuki- ja liikuntaelinoireita. Muun muassa 24 % liian korkean työtason ääressä työskentelevistä ilmoittaa kärsivänsä niskan ja olkapäiden kivuista ja 29 % liian korkealla istuvista (jalat eivät yllä maahan) oireilevat polvistaan ja jalkateristään.

 

Työturvallisuuslaki (738/2002) velvoittaa työnantajaa valitsemaan, mitoittamaan ja sijoittamaan työpisteen rakenteet ja käytettävät työvälineet ergonomisesti työn luonne ja työntekijän ominaisuudet huomioon ottaen. Niiden käyttöominaisuuksien, säädettävyyden ja järjesteltävyyden tulee olla aiheuttamatta työntekijän terveydelle haitallista tai vaarallista kuormitusta. Laissa kiinnitetään huomio myös työskentelytilaan, työasentoon, apuvälineisiin, nostojen ja siirtojen turvallisuuteen sekä toistorasitukseen.

 

Työturvallisuuslain (738/2002) mukaan, jos työnantaja ei omaa tarvittavaa asiantuntemusta työntekijän terveydelle aiheutuvan kuormituksen vähentämisessä, työnantajan on käytettävä ulkopuolisia asiantuntijoita. Yksi käytetty asiantuntija on työfysioterapeutti, jonka asiantuntemusta on ihmisen toiminta ja toimintaedellytykset, etenkin tuki- ja liikuntaelinten osalta.

 

Työskentelytilan ja tehtävän työn luonne määrää tilasuunnittelun lähtökohdat. Huolellinen suunnittelu säästää kustannuksia. Tilasuunnittelijan tulee pystyä hahmottamaan, mitä työskentelytilassa tehdään ja mikä on tavoite työskentelyasennossa. Tarvittava lihasvoima tulee huomioida, kuten myös vartalon, niin pään kuin muun kehon, pysyminen suorana. Työskentelyasentoa tulee saada vaihdella istuma- ja seisoma-asennon välillä. Yläraajaoireiden välttämiseksi tulee käsien asento (leveys, syvyys, etäisyys, tukeutuminen) olla myös mietittynä optimaaliseksi, kuten myös alaraajojen asennot. Työn tekemiseen tarvittava tila tulee olla riittävän suuri.

 

Tarvittavien työtasojen korkeus ja koko määräytyy työn luonteen ja työntekijän koon mukaan. Apuvälineiden, kuten käytössä olevien muiden kalusteiden, tulisi olla säädettävissä sopivaksi erikokoisille työntekijöille. Tilasuunnittelussa tulee huomioida kalusteiden ja tilakoon lisäksi myös työskentelytilan kulkuväylät sekä lämpö-, valaistus- ja melutekijät, joille on omat ohjearvot riippuen työn luonteesta.

 

Palapelit tunnetaan yleisesti peleinä, joita voi pelata yksin. Työhyvinvointi- ja työkykypalapeli tekevät poikkeuksen. Ne tulevat harvoin valmiiksi vain työntekijän tai työnantajan tekeminä – vaaditaan yhteistyötä, johon osallistuvat myös monet muut tahot. Työntekijän huomiot ja havainnot oman työtilan toimivuudesta ja viihtyisyydestä ovat tärkeitä ja usein lähtöalusta tarvittaville muutoksille. Ergonomiset kalusteet ja turvallinen työympäristö eivät vielä takaa työhyvinvointia. Työnantajan mahdollistettua terveellinen ja turvallinen työskentelypiste, tulee työntekijän tuntea vastuuta käyttää kalusteita ja tiloja ergonomisesti sekä pitää työkyvystään huolta myös vapaa-ajallaan.

 

Kirsi Lambacka

Työfysioterapeutti (AMK), työkykykoordinaattori, TtM (ergonomia)

Työterveys Lappica Oy