Blogi

lokakuu 5, 2017

Työterveyshuolto sote- ja maakuntauudistuksessa

Kallaveden Työterveys Liikelaitos on Kuopion kaupungin omistama työterveyshuollon toimija, joka tuottaa palvelut Kuopion kaupungin ja Tuusniemen kunnan henkilöstölle sekä niille alueen yrittäjille, yrityksille ja omaa työtään tekeville, jotka ovat valinneet kunnan järjestämisvastuulla olevat palvelut. Kuopion väkiluku on noin 118.000 ja Tuusniemen vajaa 3.000.

Kirjoittaja

Työterveyshuollon johtaja, muutosjohtaja Petri Kangasperko

 

Siirryin Kallaveden Työterveys Liikelaitoksen johtajaksi kuntaliitoksen myötä vuoden vaihteessa. Lisäksi tehtävänimikkeenäni on muutosjohtaja, joka liittyy käynnissä olevaan maakunta- ja sote-uudistukseen. Tätä ennen olen toiminut mm. sosiaalijohtajana 15 vuotta ja kaupunginjohtajana 23 vuotta. Lisäksi olen oman toimeni ohella toiminut eri yhtiöiden hallitusten jäsenenä, puheenjohtajana sekä toimitusjohtajana. Tämän vuoden alusta siirryin työterveyshuollon ostajan roolista myyjän rooliin. Olen koulutukseltani yhteiskuntatieteiden maisteri ja kuulun siten niihin työterveyshuollon johtajiin, jotka eivät ole terveydenhuollon ammattihenkilöitä.

 

Sosiaali- ja terveyspalveluissa on omalla kunnallisella urallani menossa kolmastoista vuosi, jonka aikana palveluissa on pyritty isompaan rakennemuutokseen. Tämä aikajana muodostuu laskujeni mukaan PARAS-uudistuksen käynnistämisestä vuoden 2005 maaliskuussa. On useaan kertaan tavoiteltu isoja ja tärkeitä muutoksia periaatteella ”kaikki tai ei mitään” ja saatu tulokseksi jälkimmäinen tuotos. Mutta ehkäpä nyt tulevina vuosina kuitenkin edetään sote-uudistuksessa, vaikka ajoittain usko onkin koetuksella.

 

Periaatteelliselle työterveyshuollon rajaamiselle sote-uudistuksen ulkopuolelle on kuitenkin vaikea löytää perusteita. Yleisesti myönnetään, että terveydenhuollon rakenteiden mullistuessa aiheutuu työterveyshuoltoon ja sen toimintaympäristöön merkittäviä muutospaineita. Mutta peruslinjauksen vuoksi työterveyshuollon aseman selvittäminen maakunta- ja sote-uudistuksessa on useassa maakunnassa jätetty asian valmistelun ulkopuolelle.

 

Varsinkin sote- ja maakuntauudistuksen valmistelun alkuvaiheessa esitettiin näkemyksiä, että uudistuksen myötä terveydenhuollon palvelut pyritään saamaan niin hyviksi, ettei erillistä työterveyshuoltoa enää tarvita. Varsinkin työterveyshuollon sairaanhoitopalveluja on kritisoitu. Vielä lähiaikoina on lainvalmistelijoiden suunnalta lausuttu, että ”sote-uudistuksen tavoitteena täytyy olla tilanne, jossa valinnanvapaus ja sote-keskukset tuottavat niin laadukkaita terveyspalveluita, ettei työterveyshuollon sairaanhoidollisia palveluita edes tarvita.”

Työterveyshuollon piirissä on tällä hetkellä noin 1,8 miljoonaa työikäistä, joista suurin osa on myös työterveyshuoltoon kiinteästi liittyvän sairaanhoidon piirissä. Osassa isoja kuntia perusterveydenhuollon palvelut ovat pahoin ruuhkautuneet ja tilanne tuottaa kielteistä asiakaspalautetta. Työterveyshuollon palveluihin sen sijaan ollaan laajalti tyytyväisiä.

 

Työterveyshuollon painopiste on luonnollisesti jo lainsäädännön pohjalta ennaltaehkäisevässä ja työkykyä ylläpitävässä toiminnassa. Mutta niin työntekijät, työnantajat kuin työmarkkinaosapuoletkin näkevät, että työterveyshuoltoon liittyvällä sairaanhoidolla on merkittävä tehtävä osana työterveyshuollon palvelukokonaisuutta. Tästä osoituksena oli mm. keskeisten työmarkkinaosapuolten (EK, SAK, Akava, STTK) viime vapun päivänä julkaisema kannanotto työterveyshuollosta sote-uudistuksessa. Kannanotossa asetutaan vahvasti kokonaisvaltaisen työterveyshuollon kannalle ja todetaan mm. että ”sairauksien ja työkyvyttömyyden ennaltaehkäisyä toteutetaan myös sairaanhoidon vastaanotoilla”. Lisäksi kannanotossa todetaan, että työnantajat maksavat työterveyshuollon kokonaiskustannuksista asiakasmaksuina yli 56 % ja jos huomioidaan työnantajien ja työntekijöiden työtulovakuutuksen kautta tuleva maksuosuus, ei valtiolle jää kuin 0,3 % kustannuksista. Järjestelmän koetaan siis toimivan niin hyvin, että työmarkkinaosapuolet haluavat edelleen olla sitä rahoittamassa. Olkoon tämä monikanavaisuutta josta haluttiin eroon, mutta eikö sote-uudistuksessa pitänyt etsiä keinoja vähentää terveydenhuollon kustannusten nousupainetta?

 

Työterveyshuoltoon kohdistuvan kritiikin perusteluina on esitetty tasa-arvoon liittyviä tekijöitä. Työterveydenhuollon piirissä olemisen on sanottu eriarvoistavan kansalaisia. Järjestelmä kuitenkin toimii hyvin ja koetaan puolustamisen arvoiseksi. Miksi siis kaivaa maata hyvin toimivan järjestelmän alta? sote- ja maakuntauudistus on isoin hallinnon uudistushanke sotien jälkeisessä Suomessa. Ja mitä isompi uudistus on, sitä isommat myös riskit ovat. Kokonaisvaltaisen työterveyshuollon jatkuvuuden ja toimintaympäristön turvaaminen siten vähentäisi osaltaan uudistukseen liittyviä riskejä.

 

Työterveyshuollolle on asetuksella asetettu vuodesta 2014 alkaen velvoite yhteistyöhön muun terveydenhuollon kanssa. Kun integraatiota työterveyshuollon ja muun terveydenhuollon kanssa halutaan tehostaa, tulisi kiinnittää huomiota myös siihen, että maakunnille siirtyvä perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito tunnistaisivat työterveyshuollon yhteistyötahoksi. Sen vuoksi maakunta- ja sote-uudistuksessa ei ole järkevä linjata työterveyshuoltoa valmistelun ulkopuolelle.

 

Kaunis ajatus tietysti on, että uudistettu terveydenhuolto toimisi niin erinomaisesti, että työterveyshuoltoa ei tarvita. Työelämään liittyvä erityisasiantuntemus olisi terveydenhuollon sisällä ja työterveyshuolto (ja varsinkin siihen liittyvä sairaanhoito) olisi erillisenä palvelualueena lakkautettu. Ajatus on kaunis utopia. Mutta yleensä puhtaat ja kauniit utopiat eivät toimi käytännössä. Voi tietenkin väittää, että kokonaisvaltaisen työterveyshuolto sairaanhoitoineen olisi tasa-arvoa ja integraatiota korostavan teoreettisen mallin vastainen. Mutta jos se on teorian vastainen, niin se toimii käytännössä. Ja sillä on iso ja vaikutusvaltainen joukko sitä puolustamassa.