Blogi

lokakuu 5, 2017

Työterveyshuollon toimintaympäristön tyrskyt

Pitkään suunnitellulle sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukselle on annettu lisäaikaa. Ensi vaiheessa työterveyshuolto päätettiin jättää uudistuksen ulkopuolelle. Toimintaympäristön muuttuessa tämänkin ajattelisi ainakin muovautuvan. SOTE-uudistuksen yhtenä suurena motiivina on ilmoitettu monikanavarahoituksesta ja osaoptimoinnista vapautuminen. Tämän tavoitteen prioriteetti ja sisäistämistapa määrittää mielestäni työterveyshuollon tulevaisuutta. Mielestäni työterveyshuollon pitäminen erillään uudistuksesta on järkevää, koska se on toimiva osa terveydenhuoltoa.

Samalla on heitetty ilmaan ajatus työterveyshuollon keskittymisestä lakisääteiseen tehtäväänsä ennaltaehkäisyn promoottorina. Vuonna 2015 työterveyshuollossa tuotettiin sairaanhoitopalveluja 1,77 miljoonalle eli 90 %:lle palvelujen piiriin kuuluvista henkilöasiakkaista (Työterveyslaitos – Työterveyshuolto Suomessa 2015). Käytännössä tämänkaltaisen muutoksen edellytys olisi SOTE-keskusten lean-ajattelumainen läpivirtaus. Ainoastaan tällä pystyttäisiin turvaamaan työelämässä olevien perusterveydenhuollon palvelut.

Laaja-alaista kliinistä työtä työterveyshuollossa tekevänä lääkärinä toivoisin sairaanhoidon säilyvän myös jatkossa osana työterveyshuoltoa. Sairaanhoito tuo monipuolisuutta työpäiviin ja pitää yllä kliinisiä taitoja. Toisaalta näkisin sairaanhoidon myös jatkumona työkyvyn tukemisen prosessissa. Tavoite jatkossa olisi potilastietojärjestelmien avulla jakaa tieto mahdollisimman optimaalisesti. Samalla törmätään tietoyhteiskunnan perimmäiseen kysymykseen: rajoittavana tekijänä ei ole tiedon olemassaolo vaan ihmisen kyky käsitellä olemassa olevaa tietoa. Aika sairastumisesta pitkäaikaiseen vajaakuntoisuuteen perehdyttää lääkärin potilaan sairauteen ja sairastamiseen vaikuttaviin tekijöihin, mikä ei lakisääteisessä työterveyshuollossa toteudu.

Palataan työterveyshuollon toimintaympäristön tärkeimpään käsillä olevaan muutokseen eli kuntalaissa olevaan siirtymäsäännökseen työterveyshuollon yhtiöittämisvelvoitteesta. Tämäkin sai jatkoaikaa oletetun SOTE-uudistuksen toimeenpanoon saakka 1.1.2019, mikä ilmeisimmin edelleen tulee siirtymään. Toisaalta ainakin toistaiseksi näen sen aiheuttamat muutokset positiivisena. Aiemmin olen ollut työssä kunnallisesti omistetuissa liikelaitoksissa, nyt kunnallisesti omistetussa osakeyhtiössä. Kunnallisesti omistetun osakeyhtiön omistajaohjaus on ainakin sivustaseuraajan näkökulmasta joustavampaa. Omistajan etu toteutuu aivan kuten ennenkin palveluiden paikallisuutena ja yhtiömuoto takaa taloudellisen tasapainon. Paikallinen omistajuus luo lisäksi henkilöstölle merkityksellistä motivaatiota.

Mikäli organisaation muutokset vaativat päätöksentekoa, on kunnallinen päätöksenteko valitettavasti usein hidasta. Työterveyshuollon henkilöstölle jää helposti kuva, ettei tehtyjen päätösten taustalla ole riittävää asiantuntemusta vallitsevasta tilanteesta. Yhtiömuotoinen organisaatio on nyky-yhteiskunnan vaatimuksiin usein paremmin mukautuva. Lainsäädännön kuin organisaatioidenkin muutostenkin suhteen trendinä kun tuntuu olevan lyhyt aika valmistelusta toteutukseen. Työterveyshuollon ammattilaisena näemme miten tämä aiheuttaa ihmisille epävarmuutta ja ahdistuneisuutta – vaikka toimintaympäristön muutoksesta on tullut dynaamista, on ihminen työntekijänä valitettavan humaani.

”Jokainen on oman onnensa seppä.” Näin on myös työterveyshuollon laita. Parhaiten muutoksessa pysyy mukana olemalla aktiivinen osa sitä. Työterveyshuolto on yhtiöittämiskehityksessä edellä muita organisaatioita. Kapitaatiomallin analogia eli kattohintamallia on pilotoitu juuri työterveyshuollossa. Muutoksiin vastaaminen tekee työterveyshuollosta SOTE-tanssissa jatkossa halutun parin.

Arttu Pöyhönen

työterveyshuoltoon erikoistuva lääkäri, Terveyspalvelu Verso Oy, EMBA koulutettava, Itä-Suomen yliopisto